Kouvolan Vapaaseurakunnan historia:

Kouvola - rautateiden risteysasema

Vilkkaan rautatien solmukohtana Kouvola sai osansa vapaakirkollisesta julistuksesta läpikulkumatkalla olevien sananjulistajien kautta jo vuosia ennen vakiintuneen vapaakirkollisen toiminnan alkua paikkakunnalla.

Työn alku

Varsinaisesti vapaakirkollisen toiminnan voidaan katsoa alkaneen Kouvolassa vuoden 1931 syksyllä. Tuolloin vuonna 1926 Kouvolaan muuttanut tehtailija Arvo Kääriäinen alkoi pitää kodissaan Jumalan innoittamia hengellisiä kokouksia. Kokouksiin otti osaa aluksi vain muutamia ihmisiä, mutta jo samana vuonna kokousvieraiden määrä nousi useisiin kymmeniin. Kouvolassa oli alkanut hengellinen herätys. Vuoden 1932 tammi- ja helmikuuksi Arvo Kääriäinen vuokrasi Rautatieläisten talon juhlasalin kokousten pitopaikaksi. Kouvolan herätyksen vaikutuksesta ihmiset jonottivat näihin kokouksiin pääsyä jo tuntia ennen kokouksen alkua.

"Kääriäisen kirkko"

Rautatieläisten talon juhlasali oli kokoontumispaikkana vain tilapäinen. Oli myös hankalaa aina vuokrata sitä; jokaista tilaisuutta varten erikseen. Arvo Kääriäinen päätti järjestää kokoustilat omalle salkkutehtaalleen. Hän piti tärkeänä vasta uskoontulleitten hengellistä opettamista. Niinpä työajan päätyttyä siirrettiin pöydät ja koneet syrjään, ja kokouksen päätyttyä ne taas tuotiin paikoilleen seuraavaa työpäivää odottamaan.

Seurakunnan perustaminen

Kevään 1932 aikana kypsyi ajatus seurakunnan perustamisesta. Perustava kokous pidettiinkin toukokuun 17. päivänä 1932. Seurakunnan nimeksi hyväksyttiin Kouvolan Vapaaseurakunta. Samalla kokous hyväksyi Vapaakirkon laatimat säännöt, sekä päätti liittyä "Vapaalähetykseen".(Vapaakirkkoon.) Seurakuntaan liittyi 40 jäsentä. Seurakunnan ensimmäisenä vakituisena kokoustilana oli osa A. Kääriäisen salkkutehtaasta,joka vihittiin lokakuun 15. päivänä 1933 seurakunnan varsinaiseksi kokoushuoneeksi. Kirkon nimeksi valittiin "Elim".

Kirkon hankkiminen

Huhtikuussa 1935 alettiin valmistella kirkkorakennuksen hankkimista seurakunnalle. Seurakunnan ensimmäiseksi saarnaajaksi vakinaisesti kutsuttiin tammikuussa 1935 pastori Rikhard Mäkeläinen, joka hoiti tehtävää 6 vuotta kevääseen 1941. Seurakuntaan valittiin myös diakoneja ja diakonissoja. Kirkkohanke edistyi esteittä ja niin saatiin Koulukadun varrelle rakennettua, osin vanhasta kunnostaen ja osin aivan uutta tehden kirkkorakennus, rakennusmestari E. Elon piirustusten mukaisena. Rakennukseen tuli myös kahden perheen asunnot. Kirkkosali oli tilava, johon mahtui noin 300 kuulijaa. Kirkon vihkijuhla oli lokakuun 11.pv 1936.

Rekisteröityminen

Seuraava merkittävä askel oli seurakunnan virallinen rekisteröinti Suomen Vapaakirkon seurakunnaksi v.1941. Seurakunta alkoi pitää virallista kirjaa seurakunnan jäsenistä. Rekisteröimisvuonna 1941,myös alaikäiset lapset lukuun otettuna oli seurakunan koko jäsenmäärä 194 (138 +56).(vrt vuonna 1999 jäsenmäärä 292)

Uusi kirkko

Vuonna 1966 alkoi seurakunnan historiassa jälleen uusi kausi. Koulukadun kirkkoa ei enää kelpuutettu Kouvolan kaupungin uuteen asemakaavaan. Kaupungin kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen tehtiin kaupat ns. Kesäteatterin tontista. Pienen palkatun työntekijäjoukon lisäksi töitä tehtiin suuremmalla seurakuntalaisten talkoojoukolla. Tunteja ei laskettu, mutta silti jälkeenpäin arvioitiin talkootuntien määräksi ainakin 10 000. Uusi kirkko vihittiin ja erotettiin Jumalan Valtakunnan työhön 19. päivänä maaliskuuta 1967.

Leirikeskus

Vuonna 1978 hankittiin Pöljön kylästä seurakunnalle kesäkoti ja leirikeskus,  joka on palvellut erityisesti vuonna 1983 perustettua seurakunnan partiolippukuntaa Kouvolan Kelo-Versoja, sekä muutakin lasten leiritoimintaa. Kesäkodilla on pidetty vuosien kuluessa myös useita koko seurakunnan kesäisiä juhlia ja muita sinne sopivia tapahtumia. Leirikeskusta on myös vuokrattu jonkin verran seurakunnan ulkopuoliseen käyttöön.

Lähettävä seurakunta

Vuonna 1958 lähti seurakunnasta ensimmäinen lähetti Intiaan, jossa työ jatkui vuoteen 1972 asti. Vuonna 1974 aloitettiin työ Nepalissa, jossa työ on jatkunut näihin päiviin asti eri työmuotojen kautta. Työn tuloksena on saatu muunmuassa Uusi Testamentti käännettyä Nepalilaiselle Ihomi-heimon kielelle. Vuodesta 1990 työtä on tehty muunmuassa Thaimaassa ja Vietnamissa. Myöskin lyhyempiä kohteita on ollut muunmuassa Intiassa. Yhteistyökumppaneina seurakunnan lähetystyössä ovat Suomen Vapaakirkon lisäksi olleet mm. Nepalin Ystävät ry ja Operaatio Mobilisaatio.

Tulevaisuus nuorissa

Seurakunnan aivan lähihistoriassa on panostettu varsinkin lapsiin ja nuoriin. Resursseja on lisätty, ja toimintamuotoja on pyritty kehittämään niin, että ne vastaisivat mahdollisimman hyvin lasten ja nuorten tarpeisiin ympäröivässä yhteiskunnassa. Nuorten tomintaa on kehitetty myös yhdessä muiden seurakuntien sekä Kouvolan kaupungin kanssa. Ja työ jatkuu...